KUKA ON PELANNUT KOLMEN ERI VALTION MAAJOUKKUEISSA?

Lähettänyt

Alfredo diStéfano Laulhé on ollut aivan ainutlaatuinen henkilö. Hän on ehtinyt tullaelämänsä aikana tulla kolmen valtion kansalaiseksi ja jopa pelata jokaisenniistä maajoukkueissa – siis uskomatonta!

Nämä maat ovat Argentiina,Espanja ja Kolumbia. Di Stéfano oli ainutlaatuinen niin kentällä kuin senulkopuolellakin. Sellaista oli hänen kohtalo sattunut olemaan ja tällaista onsuuri lahjakkuus.

Alfredo Sanoi

 Tässä tuleehuippupelaajan sitaatti, joka kertoo hänen pelitavoistaan jaajattelumaailmastaan jo paljon: “Hyökkääjien pitäisi ajatellapuolustusapua osana omaa työtään. Jos vastustaja hyökkää joukkueeseesi ja oletsiis luonnollisesti pois pelistä, mitä sinun pitäisi tehdä? Pysyä paikoillasija katsoa, kuinka vaikeaa pelihetkeä elää nyt oma puolustuksesi? Ja kun puolustusei pärjää… Sinun tehtäväsi muuttuu entistä vaikeammaksi, sillä nyt sinun pitäätehdä enemmän maaleja voittoon, niin eikös ole silloin ilmiselvää, että sinunon palattava takaisin ja autettava puolustajia? Jälkeenpäin se helpottaa juuri sinunpeliäsi koko ottelun aikana.”

Alfredoa ei voisisanoa ensimmäiseksi syvältä toimivaksi hyökkääjäksi, mutta hän antoi sysäyksen piilohyökkääjäntaktiikan kehittämiselle: “Keskushyökkääjänä olen koko ajan liikkeellä.Liikun eteenpäin, taaksepäin ja sivuille. Yritän olla jäätymättä yhteenpaikkaan niin, että vastustajan puolustajalla ei olisi mahdollisuutta pitääminua koko ajan näkyvissä, tai ehkä yritän olla häiritsemättä toisiahyökkääjiä, tai ehkä ennakoin, mitä tapahtuu seuraavaksi ja heittäydynauttamaan seuraavaa pelaajaa, jolle pallo tuli…”

Perheestä Ja Aloituksesta

Alfredo diStéfano nimettiin isänsä kunniaksi, joka on ollut hyvä jalkapalloilija ja toimiuseamman kauden aikana argentiinalaisen River Platen hyökkääjänä, kunnes vakavavamma sai hänet lopettamaan pelit. Kuitenkin se, mikä ei onnistunutAlfredo-isällä, oli mainiosti korvattu Alfredo-pojan voimin. Pojan perhe eiollut varakas, ja sellaisia rikkauksia kuten nahkapalloa ja nurmikkoa ei voituedes ajatella. Pojilla oli katuja ja kumipallot, ja 10-vuotiaana Alfredo olioppinut jalkapallon perusteet vanhemmilta tovereiltaan opetellen samallakummankin jalkansa täydellisen hallinnan. Seuraavat seitsemän vuotta Alfredoonnistui yhdistämään jalkapallotreenit välillä raskaammankin työn kanssa,kunnes 17-vuotiaana tarttui mahdollisuuteen tulla hänen rakastamaan RiverPlaten castingiin. Se tapahtui vuonna 1944, jolloin 32 halukkaasta joukkueeseenpääsi vain kaksi: Alfredo ja hänen hyvä ystävänsä Salvucci, ja seuraavan kaudenaikana joukkue voitti kaikki ottelut poikkeuksena vain finaalitappio Platenseavastaan.

Perheestä Ja Aloituksesta

Alfredon debyytti varsinaisessa joukkueessa kesäkuussa 1944 osoittautui kuitenkin täysin epäonnistuneeksi. Hän oli triviaalisesti hermostunut koko sukunsa edessä kentällä, pelasti tavallista huonommin, ja toisessa erässä vielä loukkaantui. Valmentaja lähetti Alfredon lepäämään ja näytti siltä, että on mahdotonta löytää koko maapallolta Alfredoa surullisempi kaveri. Tauon aikana di Stéfano onnistui voittamaan Argentiinan mestaruuden junioriturnauksessa saamatta kuitenkin mestarin palkintoa ison tappelun takia, mutta mikään ei auttanut häntä pääsemään River Platen pääjoukkueeseen. Siitä alkoi: isänsä avulla Alfredo myy itsensä buenos-airesilaisen Urakan-joukkueen vuokrattavaksi ja juuri siellä hän sai vahvistettua paikkansa pääjoukkueessa. Kymmenen maalia, paras hyökkääjä… Urakanin omistajat olivat erittäin kiinnostuneita ostamaan di Stéfano omistukseensa, mutta jo siinä vaiheessa Alfredo maksoi aivan liikaa keskivertoisesti menestyvän joukkueen taskuun nähtynä.